Éva Polgár and Sándor Vály / Bruegel Variations Piano and Samplerworks / N.U.D. records 2007
FOREWORD
Once God appeared to a pharmacist and told him: You will be the greatest painter of all, greater than Raffaelo. You will be the painter of the Path of the Sun. The pharmacist exclaimed: But, Sir, I haven’t even drawn a line in my life! Right after this God dissapeared from his eyes. The pharmacist sold his shop and started to paint. He made paintings of 20-30 square metres. Travelling from land to land, he carried all his paintings with himself. He was considered to be mad, people often made fun of him. He was living twenty years on dried plums and water, when one day he became fed up and hurt. He never painted afterwards. He died from hunger.
Csontváry Kosztka Tivadar
Long after his death, people started to study his paintings. They followed his trip on the map: Taormina, Baalbek, Athens, Jerusalem, Matra Jajce… After placing a needle pin at each of these places, people were amazed to see that the lines between these places were in the shape of the Sagittarius. Was this trip consciously done by the painter? It is of no importance. The painter consciously or not was open to the heavenly inspiration and did what he had to do. His karma. The painter fulfilled his task, and served his personal calling of the universe. That is how he worked out his faith, his karma. His name was Tivadar Csontváry Kosztka.
BRUEGEL VARIATIONS
Watching Pieter Brueghel’s The Triumph of Death in Prado, Madrid, I became aware of an interesting fact. First I was considering the hats, and caps, then the crowd of people with their objects thrown around and trying to escape Death. They are diminished until unimportance.
Bags, instruments, cards, backgammon, dice, clothes, guns, cups, money, hats and caps… all of them symbols of enjoyments, desires and power which lost their significance in front of Death. Slowly closing my eyes I saw them as dots. Than I turned my attention to the people and the army of Death. Ten skeletons in white gowns are standing in a row, left of the center. Unavoidably I saw musical notes instead of them. Suddenly the painting went through a metamorphosis and all of the figures became notes. The work of Brueghel turned into a score, and a dramatic musical composition became alive in the background. The visual elements of the painting contain a lot of musical information. There are kettle drums, bells, flutes and a lute on the painting. However the real musicality of the painting lies in its composition. The maestro was creating not only a picture but music as well.
Pieter Bruegel the Elder The Triumph of Death c.1562 Museo del Prado, Madrid
It seems sometimes, that we lost all of the knowledge that can create lightness in our minds. Such paintings tell us as much, as a thick encyclopedia. These few square metres and some handful of paint give substance to a treasurehouse of our culture. Beside its concrete stories, this painting gave deeper understanding to the people of its time. Unspoken laws became manifested.
Going through these thoughts I was still very far from the moment when the music of these paintings became really audible and not only in my imagination. But the idea was born. If so much musicality struck me at a time, can the whole painting be translated to sounds, to music? Again the pharmacist painter came to my mind.
Brueghel was probably not aware that he was composing music as well, the essence is not there, but in his knowledge, that works behind the scene. In his intuition, that was open to deeper analogies. This hidden knowledge made me interested.
Returning back to Helsinki, I analysed other paintings of Brueghel. I chose fourteen works and turned them into notes. After drawing the notes I needed to find the rythm and their placement on the scala. At this point I asked the help and co-work of Nikoletta Máté, who created the final musical scores and turned them into sound on a piano.
Two years later the whole music was recorded in a studio in Székesfehérvár, Hungary. After the piano pieces were recorded, I continued the work with sampling them. The sampler works are experiments to deconstruct, separate, rebuild the musical elements, and give a new architecture to them. By this the listener is placed into a new situation where the musical can be turned into visual.
The present CD has two main parts. The first eleven pieces are direct translations and interpretations of Brueghel’s paintings by Nikoletta Máté. The second eleven pieces are my sampler reworkings of them.
The listener of this work listens to the first experiments that recreate Brueghel’s paintings through musical rythm, harmony and composition.
Everybody can decide for themselves if there is a heavenly program, sign or let us call it karma or something else; does the human mind behave like an antenna by catching his or her own message from the universe; are we ladders between earth and heaven?
Sándor Vály
ALKUSANAT
Kerran Jumala ilmestyi eräälle apteekkarille ja sanoi: ”Sinusta tulee maailman suurin maalari, Raffaelloakin suurempi. Sinusta tulee auringontien maalaaja.” Apteekkari huudahti: ”Mutta Herrani, en ole eläissäni pitänyt sivellintä kädessäni.” Tämän sanottuaan Jumala katosi hänen silmistään. Apteekkari möi puotinsa ja ryhtyi maalaamaan. Hän kulki maasta toiseen ja kuljetti maalauksia mukanaan. Häntä pidettiin hulluna ja häntä loukattiin. Hän eli kuivatuilla luumuilla ja vedellä kaksikymmentä vuotta, kunnes eräänä päivänä hän sai tarpeekseen pilkasta ja loukkaantui. Tämän jälkeen hän ei enää maalannut. Hän kuoli nälkään. Paljon myöhemmin kuolleen maalarin maalauksia ryhdyttiin tutkimaan. Paikat, joissa hän oli käynyt, etsittiin kartalta. Taormina, Baalbek, Ateena, Jerusalem, Matra jajce… Kun paikat merkittiin kartalle nuppineuloilla, tutkijat huomasivat hämmästyksekseen, että maalarin kulkema reitti muodosti Jousimiehen tähtikuvion. Oliko hän tehnyt matkan tietoisesti? Samantekevää. Joko tietoisesti tai tietämättään maalari oli kuunnellut taivaallista johdatusta, jolle kaikki luovat ihmiset ovat herkkiä ja seurannut hänelle annettuja ohjeita, karmaa. Maalari suoritti tehtävänsä ja noudatti täsmälleen maailmankaikkeuden hänelle asettamia määräyksiä. Maalarin nimi oli Tivadar Kosztka Csontváry.
Bruegel Variations – The Triumh of Death Partiures I-VI
Bruegel variations
Tutkiessani vuonna 2003 Madridin Pradossa Pieter Bruegelin maalausta (TheTriumph of Death) huomasin erikoisen seikan. Ensin huomioni kohdistui lakkeihin ja hattuihin, sitten kuolemaa pakenevan ihmisvirran sinne tänne heiteltyihin, maassa lojuviin tavaroihin, jotka olivat menettäneet merkityksensä kuoleman edessä. Laukut, soittimet, pelikortit, backgammon, nopat, vaatteet, aseet, kupit, rahat, hatut, lakit… Kaikki nuo olivat arvonsa menettäneitä tämän maailman nautintojen, halun ja vallan esineellisiä symboleja, jotka olivat lakanneet olemasta. Silmiä siristäessäni saatoin nähdä esineet pisteinä. Siirsin huomioni ihmisiin ja kuoleman sotajoukkoihin; vasemmalla keskellä seisoo rivissä kymmenen luurankoa lakana verhonaan. Tahtomattanikin näin heidät nuotteina. Yhtäkkiä koko kuva avautui ja mielessäni laitoin jokaisen hahmon tilalle nuottimerkin. Bruegelin teos muuttui partituuriksi, jossa taustalla soi dramaattinen musiikki. Huolimatta teoksen kuvallisista viitteistä musiikkiin, teoksessa on patarumpuja, kelloja, pillejä ja luuttu, todellinen musiikki piilee teoksen kompositiossa. Mestari ei ainoastaan maalannut kuvaa tyypilliseen kompositioonsa tukeutuen, vaan hän loi samalla myös musiikin. Toisinaan näyttää siltä, että olemme kadottaneet kaiken sen tiedon, joka voisi valaista mielemme. Bruegelin kuvien salaisuudet voisivat kertoa meille enemmän kuin suuret tietosanakirjat. Muutaman neliömetrin kokoinen kangas ja pari kourallista maalia on kulttuurihistoriallinen kultakaivos. Kaikki tämä tieto kantoi aikakauden ihmiselle syviä merkityssisältöjä kuvauksen yksityiskohtaisuuden lisäksi: Se pitää sisällään kirjoittamattomia lakeja.
https://www.youtube.com/watch?v=EgHRjlGmmqs
piano: Éva Polgár
Näin ajattelin silloin, mutta olin tietysti vielä kaukana siitä hetkestä, kun musiikki alkoi soida – ei vain mielessäni, vaan aivan oikeasti. Sain idean. Jos jonkin teoksen kompositio tuntuu minusta musikaaliselta, voisiko kuvakomposition muuttaa soinnuiksi, musiikiksi. Tällöin mieleeni tuli apteekkarimaalari. Bruegel ei varmasti tiennyt tehneensä maalauksen lisäksi musiikkiteosta, mutta olennaista ei ole tämä, vaan tajunta, joka toimii myös piilossa. Se on intuitio, jonka avulla johdatus tunnistetaan ja vastaanotetaan. Tästä piilotajunnasta olin kiinnostunut. Palattuani Helsinkiin etsin käsiini Bruegelin muita teoksia ja ryhdyin muokkaamaan kuvista partituureja. Valitsin yksitoista teosta. Nuottien piirtämistä seurasi tempon ja sävellajien määrittäminen. Tähän työhön pyysin avuksi Nikoletta Mátén, joka kirjoitti nuotit puhtaaksi ja sovitti teoksen pianolle.
The Sermon of the Saint John the Baptist – Concert in Temppeliaukio Church, 2007
Kun teoksen pianotaltioini oli valmis, ryhdyin työstämään sitä samplerilla. Samplerityöskentely on kokeilua, valmiin musiikkimateriaalin purkamista, pilkkomista ja jälleenrakentamista, jonka seurauksena kappaleen arkkitehtuuri muuttuu. Sen myötä käynnistyy uusi musiikillinen ja visuaalinen kokeilu, jotta säveltäjä löytäisi tavan muuttaa musiikillinen rakennelma takaisin kuvakompositioksi. Näin teos siis jakautuu kahtia, pianolle ja samplerille kirjoitettuun osaan. Konsertin ensimmäisen osan tulkitsee Éva Polgár pianolla ja toisen minä samplerilla. Kuulija saa nyt ensi kertaa kokea, kuinka Bruegelin maalaus, sen rytmi, harmonia ja kompositio, alkaa soida. On kuitenkin tärkeää tietää, että tämä työ on audiovisuaalinen taidekokeilu. Emme ole säveltäneet musiikkia maalaukseen, kuten vaikkapa Musorgski, vaan olemme kääntäneet, nuotintaneet maalauksen musiikiksi, ja pyrkineet pysymään uskollisina Bruegelille. Syntyneessä musiikissa vaihtelevat yllättävät, kauniit, kaoottiset, riitasointuiset ja harmoniset rytmit ja melodiat juuri siten, kuin Bruegel on maalannut maailman. Kauniina, kaoottisena, riitasointuisena ja harmonisena. Tätä musiikkia kuunnellessaan kukin voi itse päättää, onko olemassa jokin taivaallinen johdatus, merkki, karma tai miksi sitä ikinä haluammekin kutsua. Onko ihminen antenni, joka vastaanottaa niitä merkkejä, jotka universumi on hänelle tarkoittanut? Onko ihminen tikapuut taivaan ja maan välillä?
Sándor Vály
The Procession to Calvary – Samplerworks, 2007
Critics
Bruegel Variations
Unkarilainen kuvataitelija Sándor Vály kertoo kohdanneensa taiteilija Pieter Bruegelin (1525-69) teoksen Kuoleman voitto Pradon taidemuseossa Madridissa vuonna 2003. “Ensin katseeni kohdistui hattuihin ja päähineisiin, sitten esineisiin jotka ihmiset olivat heittäneet pois yrittäessään paeta kuolemaa, esineisiin joista tuli hyödyttömiä kuoleman edessä.”
“Kassit, kojeet, kortit, triktraklaudat, nopat, vaatteet, aseet, kupit, rahat, lakit, hatut… kaikki ne maalliset nautinnot jotka kuuluvat halujen ja vallanhimon työkalustoon mutta jotka menettävät merkityksensä kuoleman armeijan edessä. Siristäessäni silmieni tämän esineiden sekamelskan edessä näin ne äkkiä pisteinä. Sitten kiinnitin huomioni ihmisiin ja Kuoleman armeijaan. Vasemmalla kymmenen luurankoa valkoisine viittoineen seisoo rivissä. Väistämättä näin musiikkinuotit heidän paikoillaan. Äkisti maalaus muuttui sieluni silmissä, ja hahmojen sijasta näin kokonaisen nuotiston. Itse maalaus ei ole vieras musiikille, sillä patarummut, kellot, huilut ja luuttu esiintyvät kaikki maalauksessa. Kuinka ollakaan, maalauksen alkuperäinen musiikki sisältyy sen kompositioon.”
Tästä sai alkunsa tämä levytys, jossa unkarilainen pianotaiteilijatar Nikoletta Máte on nuotintanut ja soittanut yksitoista Pieter Bruegelin tunnetuimmista maalauksista, minkä puolestaan Sándor Vály on samplannut omaksi osuudekseen, mikä muodostaa puolet levystä. Lopputulos on ajoittain ilotteleva, ajoittain mietiskelevä kokonaisuus modernia musiikkia, jota voi seurata CD-koteloon painetusta vihkosta joko nuotinnettuina tai suoraan maalauksista. Bruegel variations on poikkeuksellinen levytys, joka jo lähtökohdiltaan synnyttää kuulijansa päässä eräänlaisen ideakriisin tai ideavyöryn. Epäilemättä maalauksiin on sävelletty runsaasti musiikkiteoksia, mutta näin päin, että musiikkiteos on itsensä maalauksen sisällä, cool! Mielenkiintoisinta olisi luonnollisesti, jos voisimme jonain päivänä istua galleriassa näiden teosten äärellä, ja nauttia tästä musiikista soitettuna paikan päällä. Musiikkia kolmannelle silmälle.
J.K.Ihalainen
The Parable of the Blind – Samplerworks, 2007
Bruegelia sävelkattilassa
Temppeliaukion hyväakustisessa kivipadassa kypsyi harvinainen poikkitaiteellinen esitys: Sándor Vály (1968), unkarilaissyntyinen, mutta hyvin suomalaistunut muusikko-taiteilija esitti variaationsa Pieter Bruegelin maalauksista, jotka olivat avautuneet Pradon museossa ilmestyksenomaisesti musiikkina Vályn silmiin. Hän oli sitten pisteyttänyt Bruegelin komposition sadat ihmishahmot ja sovittanut ne nuoteiksi, jotka nyt esitettiin pianolla ja samplerillä. Kompositiohan on sama sana niin säveltämisessä kuin kuvanteossa ja siihenhän teoksen vaikutus perustuu. Andrei Tarkovski ihasteli myös Bruegelin rakennetta ja käytti Solariksessaan talvista kylämaisemaa.Yksitoista mykistävää panoraamaa ihmiselämästä, leikit, häät, sodat, sokeiden saattue saivat värisyttävän tulkinnan Éva Polgárin pianon soitosta. Musiikki oli aleatorista, mutta yllättävän kuvailevaa niin pahassa kuin pyhässä. Vály itse soitti samplerilla oikukkaammat versiot samoista aiheista. Kuvat ja nuotitusprosessi oli heijastettu kirkon estradille tuottaen silmän ja korvan, keskiajan ja nykyajan yhteyden. “Dada saapui kirkkoon”, totesi kompositööri.
Erkki Pirtola
Bruegel Variations – Exhibition, Pori art Museum, Finland 2012
Art review
Int he great aqustical church of Temppeli square was born an exceptional performance. Sándor Vály (1968), hungarian origin, but became very finnish musician-artist presented his variations on paintings by Pieter Bruegel. These painting were appeared visionaly for Vály in music at the Museum Prado in Madrid. After he pointed out the hundreds of figures of Bruegel’s compositions and transformed them into music scores wich were performed now on piano and sampler. Composition is the same word in music and in painting as well and this is what the impress of the concert is based on.
Among others, Andrei Tarkovski was wondering Bruegel’s structure and used cold winter landscape in his movie Solaris.
Eleven wonderful panorama from human being, children’s games, weddings, wars, fall of the blinds. They all have got a colorful interpretation in Éva Polgár’s pianoplaying. Music was astonishingly expressional in both sides: in evil and in holy.
Vály himself played versions on the same themes on sampler. The paintings and the composition process was projected on a whir screen while playing music. Trough this, a unique connection was made between seing and hearing, between today and middle ages. „Dadaisme arrived in church” stated the composer.
Erkki Pirtola
https://www.youtube.com/watch?v=47wwjVPU-Rk
The Parable of the Blind and The Triumph of Death / Concert in Ateneum, Helsinki, Finland, 2009
CONCERTS:
2008 Aug. Concert in Temppeliaukio Church, Helsinki, Finland
2009 Jun. Concert in Ars GEometrica, Pécs, Hungary (Ars GEometrica
2009 Bridges – Mathematical Connections in Art, Music and Science conference)
2009 Sept. Concert in Ateneum Museum, Helsinki, Finland
2010 May. Concert in KUNSTI Modern Art Museum, Vaasa, Finland
Bruegel Variations CD cover