spanish street project – SÁNDOR VÁLY

SPANISH STREET PROJECT 2003-2014

Pia Hovi-Assad

Taidetta kaupungin taivaan alla

Michel de Certeau kirjoittaa teoksessaan The Practice of Everyday Life kaupungin vilskeessä vaeltavista miehistä, joita hän kutsuu nimellä ”Wandermänner”. Wandermännerit seuraavat kehollaan urbaania tekstuuria, ja kykenevät aistimaan kaupungissa vallitsevia tiloja, jotka eivät ole nähtävissä paljaalla silmällä. Arkisen elämän pinnan alla piilee outoutta, joka edustaa antropologista, runollista ja myyttistä tilakäsitystä. Nämä hieman mystiset tilatasot jäävät tavallisilta kaduntallaajilta huomiotta, vilkkaan ja kiireisen elämänmenon keskellä.ⁱ Marbellan kaduilla vaeltava Sándor Vály on eräänlainen ”Wanderman”, joka tutkii hänelle uutta ja outoa kaupunkiympäristöä. Jossain vaiheessa näillä kävelyillään Vály huomaa kaupungin keskustassa toistuvan ilmiön, jonka myötä kadut hetkellisesti täyttyvät roskista. Jalkakäytäville ja kaduille päätyy pois heitettynä kaikkea mahdollista roskaa ja roinaa, erityisen paljon mustia jätesäkkejä, kirjavia muovipusseja, pahvilaatikoita, suuria pahvilevyjä, pahvisia rasioita, huonekaluja, vanhoja kylpyhuonekalusteita, sohvia, patjoja ja kaikenlaista muuta ihmisen tuottamaa jätettä. Roskakasat ovat usean metrin korkuisia ja ne kattavat laajoja noin parinkymmenen neliömetrin alueita. Roskat lojuvat jalkakäytävillä ja kaduilla noin kaksi-kolme tuntia, jonka jälkeen roskakuskit keräävät ne jäteautojen ammottaviin kitoihin, kuljettaen ne kaupungin laidalla sijaitsevalle kaatopaikalle. Jälkivaikutelma on kuin roskia ei olisi kaupungin kaduilla koskaan ollutkaan. Tämä sama tapahtumaketju toistuu illasta ja viikosta toiseen.

Vályn vaeltelu kaupunkitilassa muistuttaa ranskalaisten situationistien harjoittamaa dériveetä, jossa spontaania kaupunkimaiseman tarkkailua ohjaa esteettinen vaisto. Dérive on liikettä vailla päämäärää, joka situationistien mukaan sisältää perinteisistä tavoista vapautumisen ja irti päästämisen sekä sattuman ulottuvuuden että luovan tilan. Psykomaantiede kumoaa tämän vapauden vaikutelman, sillä sen mukaan dériveetä harjoitettaessa kävelyreitti määräytyy tai valikoituu kuitenkin loppujen lopuksi kaupungissa olevien psykomaantieteellisten kohteiden mukaan.

Vály oli jo perinteeksi muodostuneella iltakävelyllään, kun hän törmäsi kadun vierustalla lojuvaan kylpyammeeseen sekä epätasaisissa pinoissa oleviin marmorilaattoihin. Hän pysähtyi ja katseli pinoja, havaiten huojuvissa marmoritorneissa vallitsevan estetiikan: Sándor Vályn silmissä kulmikas pino muistutti kubistista veistosta. Vaistonvaraisesti toimien Vály kaivoi taskustaan tussikynän ja signeerasi laattapinon nimellään sekä päivämäärällä.

Calle Victor de la Serna, Marbella, 12.08.2014 Foto: Tekla Vály © Sándor Vály

Readymade-taiteen klassikkoteos Marcel Duchampin Suihkulähde on posliininen pisuaari, jonka Duchamp signeerasi lähes sata vuotta sitten vuonna 1917 nimimerkillä R. Mutt. Mitä yhteistä on Vályn ja Duchampin readymade-teoksilla sekä niihin keskeisesti liittyvällä signeerauksella? Irmeli Hautamäen mukaan Duchampin readymade-teosten tarkoituksena oli välittää katsojille ajatuksia ja ideoita. Teosten nimet leikittelevät kielellisillä ominaisuuksilla ja teosten nimeämisellä oli keskeinen rooli merkitysprosessin luomisessa.ⁱDuchamp lähetti signeeraamaansa pisuaarin ”Riippumattomien-näyttelyyn”, näin hän halusi herättää keskustelua taideteoksen olemuksesta. Tällä radikaalilla teoksella ja teolla hän esitti perustavanlaatuisen kysymyksen: Mistä taideteos muodostuu? Muodostaako sen objekti vai syntyykö teos kenties katsojan mielessä? Duchamp uudelleensijoitti arkipäiväisen esineen niin, että sen tavanomainen merkitys katosi, jolloin esine sai uuden olemuksen sekä nimen. Duchampin toivomus oli, että katsoja harjoittaisi teosta tarkkaillessaan esteettistä mietiskelyä.Sándor Vályn signeeraama marmoriveistos eroaa Duchampin Suihkulähteestä monella tavoin. Keskeistä on, että Vály ei irrota ”esinettä” sen kontekstista, sillä joku muu on jo aikaisemmin tehnyt sen ottamalla sen alkuperäisestä toiminnosta tai yhteydestä. Vály ei nimeä teosta, eikä esittele sitä galleriakontekstissa. Vály dokumentoi luomansa teoksen, koska se on katoava. Se elää erittäin lyhyen hetken, jonka jälkeen se tuhoutuu. Teoksesta jää jäljelle ainoastaan dokumentaatio, valokuva tai video. Signeerauksen myötä marmoripinot muuttuvat taideteokseksi. Taiteilijana hän näki ja tunnisti pinoissa vallitsevan potentiaalin, jonka myötä hän päätyi signeeraamaan marmoripinon, jolloin siitä tuli veistos. Voidaan siis todeta, että tällä toiminnalla Sándor Vály hyödyntää roskia taiteelliseen työskentelyynsä, jolloin hän samalla ottaa roskien uuden merkityksen haltuunsa taideteoksen muodossa.

Calle Maria Auxiliadora, Marbella, 23.08.2014 Foto: Tekla Vály © Sándor Vály

Artiste Bricoleur

Claude Lévi-Strauss kuvailee teoksessa The Savage Mind “bricoleur” -henkilöä ja bricolage-tekniikkaa. Bricoleur-nimellä kutsutaan henkilöä, joka työskentelee käsin ja hyödyntää työskentelytilanteessa saatavilla olevia materiaaleja ja menetelmiä. Lévi-Strauss laajentaa bricolage-tekniikan käsittämään intellektuaalisen bricolagen, joka on myyttistä pohdiskelua. Bricoleur-tekijä käyttää käsillä olevia materiaaleja, joilla ei välttämättä ole mitään tekemistä tai yhteyttä hänen muuhun toimintaansa. Toisin sanoen, bricolage-tekniikka on eräänlaista tee-se-itse toimintaa, jota tehdään käsin, rajoitetuin välinein ja materiaalein.Taiteen historiasta löytyy taiteen suuntauksia, joissa on hyödynnetty löydettyjä materiaaleja ja esineitä. Arte Povera -suuntaus syntyi 1960-luvulla Italiassa. Se oli vastareaktio vauraalle kulutusyhteiskunnalle ja sen tuottamille jätteille. Arte Povera-taiteilija on alkemisti, joka paljastaa materiaaleissa piilevän maagisuuden, mutta paradoksaalisesti myös materian todellisen koostumuksen. Kimmoke taiteelliseen luomiseen ei synny ideasta, vaan kosketuksesta materiaan. Mielestäni Sándor Vály on roskien bricoleur Arte Poveran hengessä.

Päivästä päivään Marbellan kaduilla lojuvien roskakasojen estetiikka avautui yhä enemmän Sándor Válylle. Vály käveli kaupungin keskustassa tutkaillen roskia, ja kun kohdalle tuli roskakasoja, jotka olivat hänen mielestään esteettisiä, hän varusti ne nimellään ja päivämäärällä. Seuraavien viikkojen aikana Vály signeerasi erilaisia roskakompositioita. Teossarja syntyi, kun hän oli tarpeeksi usein toistanut signeerauksen aktin. Aina kun hän kaipasi vaihtelua työskentelyyn, hän käytti tussia siveltimen sijaan ja tekniikka vaihtui kirjoittamisesta maalaamiseen. Sándor Válylle kaduilla lojuvat pahvilaatikot olivat suuria maalauspintoja, jotka houkuttelivat häntä maalaamaan erikokoisia ja erinäköisiä kuutiopäisiä ihmisfiguureita.

Calle Victor de la Serna, Marbella, 11.08.2014 Foto: Tekla Vály © Sándor Vály

Roskakasojen estetiikasta maalauksen aktiin

Marbellan kaduilla maalatessaan, Sándor Vályn toteuttama kuva-aihe alkoi usein puhetorvea pitävästä hahmosta. Tämän hahmon juuret juontavat 2000-luvun alkuun, jolloin Vály ryhtyi kuvittamaan Raamattua. Johanneksen evankeliumi Uudessa Testamentissa alkaa sanoilla: ”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala.” Vály loi tälle aloitussäkeelle visuaalisen muodon puhuvana päänä, jonka suun edessä on puhetorvi. Hahmo sisältää tapahtumasekvenssin, sillä puhetorvesta kurkistaa esiin toinen samanlainen tyyppi. Sekvenssi esittää Jumalaa ja hänen sanojensa kopiointia. Tästä lähtien Jumala puhetorvineen on tunnistettavissa useassa Sándor Vályn teoksessa.

Tyttö ja kuolema on aihe, josta Sándor Vály on maalannut useita eri versioita. Franz Schubertin säveltämä jousikvartetto Der Tod und das Mädchen lienee tunnetuin aiheesta tehty teos. Vályn teoksissa tyttö ja kuolema keskustelevat keskenään tai tanssivat toistensa kanssa Schubertin musiikin tahtiin. Vály maalasi teemasta Marbellassa suurikokoisia kompositioita, joissa tyttö ja kuolema käyvät toistensa kanssa dialogia. Tämän myötä syntyi ensimmäinen isokokoisten maalausten sarja, jonka Sándor Vály toteutti erikokoisten pahvilaatikoiden ja roskien pintoihin. Maalaukset koostuivat useasta eri osasta muodostaen yhden suuren kokonaisuuden. Kooltaan ne olivat joko vertikaalisesti tai horisontaalisesti noin kaksi metriä. Yksittäinen maalaus sijoittui usein laatikon etuosaan sekä sen sivuille, muodostaen näin kolmiulotteisen objektin. Pahvilaatikot olivat osittain toistensa sisällä, edessä ja / tai takana. Joskus ne oli sijoitettu niin, että ne nojasivat toisiinsa, nojaten pahvilaatikoihin, roskalaatikoihin, lyhtypylväisiin, puihin tai muihin roskiin.

Kaupunki- ja katutila vaikuttivat suuresti maalauksien lopulliseen muotoon. Sándor Vály kuvaa katutilassa tapahtuvaa maalaamista seuraavin sanoin:

”Pystyn kävelemään kaupunkitilassa roskien ympäri, kuin ne olisivat veistos, eli minä pystyin maalaamaan roskakasojen ympäri, ja joka kohdassa ne näyttivät erilaiselta. Jossakin kohdassa se ei näyttänyt miltään muulta kuin kaaokselta, mutta kun kävelin niiden ympäri, löysin siitä kokonaisuutta.”

Maalausprosessissa tapahtuvan metamorfoosin myötä maalatut pinnat muuttuivat kolmiulotteisiksi veistoksiksi, jotka oli mahdollista kokea myös tilallisesti. Pahvilaatikoista muodostuva roskakasa oli nähtävissä osana laajempaa kokonaisuutta, jolloin maalauspintoina saattoivat toimia myös jätesäkit laatikoiden ohella.

Vály maalasi ihmishahmojen ääriviivat mustalla ja kehon valkoisella. Kadulla maalaamista aloitellessaan hän käytti pelkästään mustaa väriä. Maalausprosessin edetessä väriskaala laajeni käsittämään myös valkoisen, koska Vály koki, että pelkkä musta väri ei nostanut figuuria tarpeeksi taustasta. Valkoisen myötä hahmot saivat enemmän volyymiä, jolloin niistä tuli maalauksellisempia. Ne olivat suuria, katutilassa lepääviä, istuvia tai juoksevia jättiläisiä. Joissakin maalauksissa oli kaksi hahmoa, jotka oli sijoitettu lähelle toisiaan. Hahmot näyttivät erittäin leikkisiltä, ja leikin sekä leikkisyyden vaikutelmaa korostivat niiden pitkät ja eläväiset raajat.

Calle Victor de la Serna, Marbella, 12.08.2014 Foto: Tekla Vály © Sándor Vály

The Reclining Nude on the Street

”Veistos on paras kommentti minkä taiteilija voi tehdä maalauksestaan” Pablo Picasso

Sándor Vályn roskiin maalaamat ihmisfiguurit koostuivat kubistisista muodoista, ja aiheeltaan ne edustavat kuvataiteen klassista teemaa eli alastonkuvaa. Vuonna 1923 Pablo Picasso totesi kubismista seuraavanlaisesti:

”Cubism is not either a seed or a foetus, but an art dealing primarily with forms and when a form is realized it is there to live its own life.”

Pablo Picasson mukaan kubismi on taidetta, joka pääasiassa käsittelee muotoja. Muodon syntyessä se alkaa elää omaa elämäänsä. Mielestäni tämä pätee erittäin hyvin Sándor Vályn kaduilla toteuttamiin ihmishahmoihin. Vályn maalaamat kulmikkaat hahmot ovat vilkkaita, liikkuvia ja toiminnallisia, aivan kuin ne eläisivät omaa elämäänsä kadulla. Niiden olemuksessa on nähtävissä elämänilo ja vahva läsnäolon tunne.

Vuodesta 1912 eteenpäin Picasso ryhtyi käyttämään teoksissaan esineitä ja esineiden fragmentteja. Hän loi uusia merkityksiä esineille yhdistäen niitä odottamattomalla tavalla tai liittämällä niitä epätavalliseen kontekstiin. Picasso halusi kollaasilla demonstroida taiteilijan kykyä luoda tyhjästä jotain kaunista ja merkityksellistä. Georges Braque oli jo jonkin aikaa tehnyt teoksistaan pahvisia malleja, jotka toimivat hänelle apuna kubististen maalausten toteutuksessa. Picasso näki näissä malleissa niissä vallitsevan kolmiulotteisen potentiaalin ja ulottuvuuden. Tämän myötä syntyi kubistinen veistos, joka käynnisti veistotaiteessa vallankumouksen ja synnytti uuden ilmaisutavan. Tähän mennessä länsimaalaisessa taiteessa veistokset oli veistetty joko kiveen tai puuhun, muotoiltu saveen, valettu pronssiin tai johonkin muuhun metalliin. Picasso ryhtyi tekemään veistoksia puusta, pellistä, pahvista, paperista, narusta ja ready-made esineistä. Hän koosti yhteen eri materiaaleja samalla tavalla kuin toteuttaessaan kollaaseja. Picasson veistokset ovat rakenteellisia konstruktioita, joiden aiheet poikkeavat sitä edeltäneestä veistotaiteesta, erityisesti kooltaan ja ripustustavaltaan. Hän muutti esineiden käytön ja olemuksen kuvitteelliseksi taideobjektiksi. Näin Picasso vapautti veistotaiteen ja antoi sille uuden älyllisen ja materiaalisen ulottuvuuden.

Calle Padre Enrique Cantos, Marbella, 24.08.2014 Foto: Tekla Vály © Sándor Vály

Roskien hyödyntämisestä taiteessa

1920-luvun alussa Kurt Schwitters käytti tupakka-askeja ja muuta paperiroskaa assemblage-tekniikalla toteutetuissa, pienikokoisissa teoksissa. Käyttämällä roskaa taideteosten materiaalina, Schwitters kritisoi amerikkalaisen yhteiskunnan rapautumista ja muuttumista kertakäyttökulttuuriksi.Myös nykytaiteessa roskien hyödyntäminen teosten materiaalina viittaa kulutuskulttuuriin ja sen aiheuttamiin globaaleihin ongelmiin. Sándor Vályn tapa käyttää roskia eroaa edellä mainituista, koska Vály ei asettele, eikä myöskään siirrä yksittäisiä roskia missään vaiheessa työskentelyprosessia. Hän maalasi Marbellassa pääasiassa sudilla roskakasojen päälle. Joskus harvoin hän saattoi siirtää yksittäistä roskasäkkiä löyhkän vuoksi. Kadulla lojuvat roskakasat olivat niin suuria ja monimuotoisia, että Vály juuri ja juuri kykeni luomaan niistä kokonaiskuvan. Hän käytti ajallisesti keskimäärin noin 5-7 minuuttia roskakasan maalaamiseen. Maalaaminen levittäytyi ympäri kaupunkia syklimäisesti ja samojen paikkojen välillä oli aina kahden päivän tauko.

Sándor Vályn roskataide sisältää sattuman ulottuvuuden, joka on dadaistinen piirre. Dadaistit toteuttivat usein sattuman kautta teoksia, joilla ei varsinaisesti ollut mitään erityistä sanomaa tai merkitystä. Omana aikanaan dadaistien tapa tehdä taidetta nähtiin kubismin kritiikkinä.

Calle del Calvario, Marbella, 26.08.2014 Foto: Tekla Vály © Sándor Vály

Kadulla maalaamisen sisältämä performatiivinen aspekti

Spanish Street Project sisältää performatiivisen aspektin, jota kuvaavat käsitteet presentaatio ja performatiivisuus. Maria Hirven mukaan maalauksen presentatiivinen ja performatiivinen aspekti on nähtävä suhteessa teokseen tapahtumana. Käytettäessä presentaation tai presentatiivisuuden käsitettä laajemmassa merkityksessä siihen voidaan sisällyttää sekä tapahtumat maalauksen omien rajojen sisällä että jotain, mikä tapahtuu ilman tapahtumien kulun paikan määrittämistä. Ensin mainitussa tilanteessa on kysymys teoksen suhteesta omaan materialiteettiinsa ja sen konkreettisen muotoon. Presentativisuus voidaan toisessa tapauksessa vastakkaisesti nähdä jonain, joka ylittää teoksen oman materialiteetin ja toimii silloin suhteessa johonkin ulkoiseen todellisuuteen. Tällöin kyseessä on konkreettinen suhde tilallisuuteen, valoon ja fyysiseen käsittelyyn. Performatiivisuus voidaan laajentaa kuvaukseksi, joka tuodaan näyttämölle konkreettisessa aktissa, performanssissa, jossa lausuttu performatiivi kerta toisensa jälkeen vahvistaa oman merkityksensä ja tarkoituksensa. Nämä kaksi näkökulmaa ovat nähtävissä Sándor Vályn roskakasamaalauksissa. Vályn toteuttama maalausprosessi määräytyy ennalta-arvaamatta, koska kaupunkitilassa olevien tapahtumien kulkua ei voi ennustaa. Maalauksen pohjana käytetyt materiaalit ovat kiinteässä yhteydessä ulkoiseen todellisuuteensa. Niiden elinikä on lyhyt, ja ne ovat jatkuvan muutoksen alla ulkopuolisten tekijöiden, kuten kaupunkilaisten ja roskakuskien taholta. Vály maalaa katutilassa, performatiivisin ottein ”yleisön” edessä. Yleisönä toimivat kadulla liikkuvat ihmiset – paikalliset ja turistit, joista jotkut pysähtyvät seuraamaan maalausprosessia sen alusta loppuun saakka.

Av. Ricardo Soriano, Marbella, 23.08.2014 Foto: Tekla Vály © Sándor Vály

Roskamaalaukset ylittävät oman materialiteettinsa ja toimivat suhteessa ulkoisen todellisuuden kanssa, jolloin teoskokonaisuus lähenee installaatiotaidetta. Installaatiotaide voi koostua esinesommitelmasta, joka sijaitsee missä tahansa tilassa. Installaation tarkoituksena on muodostaa eheä, ainutlaatuinen kokonaisuus, joka koostuu tilasta ja tilassa olevista elementeistä. Myös katsojasta tulee osa installaatiota, koska hän kokee teoksen ruumiillisesti, kun hän astuu fyysisesti teoksen sisään tai sen äärelle. Installaatiotaide aktivoi useita eri aisteja. Visuaalisuuden korostuneisuuden sijaan teos on aistittavissa moniaistisesti.Tilapäiset paikkasidonnaiset installaatiot ja taideteokset julkisessa tilassa liittyvät taiteilijan liikkuvaan, nomadiseen elämäntapaan, jolloin taiteilija liikkuu ennemminkin reitillä kuin kartalla. Teoksen toteutuspaikka voi olla niin kuin Sándor Válylla esimerkiksi kadun kulma.

Calle Padre Enrique Cantos, Marbella, 11.08. 2014 Foto: Nea Lindgrén © Sándor Vály

Roskan evoluutio ja mutaatio, roskasta taideteokseksi ja takaisin taas roskaksi

Jätteisiin tai roskiin liittyy voimakkaasti kierrätyksen, katoavaisuuden ja ajan käsitteet. Joka ilta, keskiyöhön mennessä, roskakuskit keräsivät roskat pois kaduilta. Joskus kadulla maalatessaan Sándor Vály havahtui siihen, että roskakuskit seisovat hänen selkänsä takana. Tällöin hän kääntyi ympäri signaloiden heille kädellään, että odottavat viisi minuuttia, kuskien vastatessa hänelle, että hän voi maalata rauhassa loppuun. Kun Vály ilmoitti olevansa valmis, kuskit kumarsivat hänelle, ottivat laatikot heittäen ne roska-auton armottomaan kitaan. Taiteilija katsoi kuinka jäteauto jauhoi roskien pinnoissa olevat maalaukset säpäleiksi. Tässä hetkessä hänen mieleensä hiipi Laotsen opinnuora: “Mestari luo, mutta ei omista”. Sándor Vály koki maalausten hetkellisen olemassaolon suurena vapautumisena; nyt hän saattoi maalata pelkästään maalaamisen ja luomisen ilosta! Ainoa nähtävissä oleva fyysinen evidenssi taideteoksen elinkaaresta oli maalausprosessista tehty dokumentaatio. Roskakuskit toimivat puolestaan taideteoksen legitimoivana tahona. Maalausten tuhoutuminen tapahtui konkreettisesti taiteilijan silmien edessä: Ne olivat olemassa ainoastaan lyhyen hetken, jonka jälkeen ne tuhoutuivat. Taiteilija Sándor Vály saavutti Zen-tilan. Hän oli tietoinen siitä, että hän loi jotain, mitä ei pystynyt omistamaan ja mikä tuhoutuu välittömästi sen valmistumisen jälkeen. Näin hän vapautui onnistumisen tavoittelusta, koki aitoa luomisen iloa, ja taiteellinen tuotanto päätyi osaksi katoavaisuuden prosessia.

Calle Victor de la Serna, Marbella, 28.08.2014 Foto: Nea Lindgrén © Sándor Vály

Roska-selfiet Marbellan kaduilla

Sándor Vályn taiteellinen toiminta synnytti uusia hauskoja tapahtumia ja tilanteita kaupungin elämässä. Silloin kun hän oli saanut maalauksensa valmiiksi, hän käveli yleensä korttelin ympäri ja palasi vielä takaisin katsomaan teosta. Joskus saattoi käydä niin, että kun hän palasi takaisin noin viiden minuutin kuluttua, teoksen edessä oli turisteja, jotka ottivat itsestään selfieitä teoksen edessä. Nämä roska-selfiet huvittivat Sándor Válya suunnattomasti. Selfiet ja muut kuvat teoksista levisivät maailmalle sosiaalisen median välityksellä. Onko Vályn katutilaan toteuttama roskista koostuva teos julkista taidetta, eräänlainen lyhytkestoinen monumentti? Mick Wilsonin mukaan asenne julkisen taiteeseen on muuttunut. Nykyisin julkinen taide voi olla myös tapahtuma, johon liittyy läheisesti ajan käsite ja yleisö. Yleisö kokoontuu tietyksi ajaksi taideteoksen ympärille ja toimii todistajana julkisessa tilassa tapahtuvalle taiteelliselle interventiolle. Esimerkkinä julkisessa tilassa tapahtuvasta interventiosta Wilson mainitsee Heather ja Ivan Morisonin Journée des Barricades (2008, Wellington, New Zeeland), jossa taiteilijat toteuttivat roskabarrikadin kadulle. Teoksen roskat ja esineet oli kerätty kaatopaikalta, kirpputoreilta ja romuttamoista.

FCalle Victor de la serna, Marbella, 12.08.2014 Foto: Nea Lindgrén © Sándor Vály

CAMINO, SANTIAGO DE COMPOSTELLA, SPAIN 2007-2017

”Santiago de Compostelan pyhiinvaellus on ikivanha matka niin uskovaisille kuin uskonnottomillekin. Reitti kiermurtelee Pohjois-Espanjan halki seuraten taivaalla näkyviä linnunradan tähtiä ja huipentuen mahtavaan Santiago de Compostelan katedraaliin, minne apostoli Jaakobin sanotaan olevan haudattu. Pyhiinvaelluksen tarkoituksena on tyhjentää mieli ja puhdistaa sielu. Näin on ollut jo lähes tuhat vuotta, aina siitä saakka kun pyhimyksen ruumis ilmaantui mystisesti Galician rannikolle.”

Cecilia Samartin: Señor Peregrino

Camino Francese, Leon, 13.06.2013 Foto: Nea Lindgrén © Sándor Vály

Piirros julkiseen seinään

Sándor Vályn ensimmäinen pyhiinvaellusmatka Santiago de Compostelaan toteutui vuonna 2007. Vuonna 2013 Vály teki kolmannen pyhiinvaellusmatkansa, jonka aikana tapahtui jotakin yllättävää: Vály ryhtyi piirtämään liidulla kävelyreitin varrella oleville seinille.

Camino Francese, Leon, 13.06.2013 Foto: Nea Lindgrén © Sándor Vály

Spanish Street Projectin aikana saatu kokemus kaupunkitilan havainnoinnista oli iskostunut taiteilijan selkärankaan. Piirtämisprosessi eteni niin, että ensimmäiseksi tapahtui ympäristön tarkka havainnointi, jonka jälkeen toteutui improvisoitu piirtäminen. Vály toteutti piirrokset erittäin nopealla tempolla, jolloin kuva oli lyhyen ja intensiivisen hetken tulos. Olennaista ei ollut se, kuinka tarkasti figuurit oli toteutettu, vaan ratkaisevaa niissä oli vallitseva liike ja virtaus. Hän ei tiennyt etukäteen miltä figuuri tulee näyttämään. Viiva kulki seinän pinnalla, ohjaten taiteilijan kättä oikeaan suuntaan. Piirtämisen aikana hänen kätensä nousi kuvapinnasta joitakin kertoja, joten voi todeta, että piirtäminen tapahtui erittäin nopealla rytmillä. Mitä nopeammin kuva oli toteutettu, sen parempi siitä tuli. Vály ei suunnittelut tai luonnostellut figuuria etukäteen. Ympäristön jatkuva tarkkailu oli välttämätöntä, mutta se teki työskentelystä levotonta. Piirtämisprosessin impulsiivinen luonne aiheutti sen, että jotkut teokset onnistuivat ja toiset taas eivät. Työskentely tapahtui lähellä seinäpintaa, jonka vuoksi lähietäisyydeltä oli hyvin vaikea hahmottaa isoja hahmoja. Piirtämisen kohteiksi Caminon varrella valikoituivat isot betoniseinät ja siltojen aluset. Vály tavoitteli tilan haltuunottoa toteuttamalla isoja ihmishahmoja.

Camino Francese, Mansilla de las Mulas, 14.06.2013 Foto: Nea Lindgrén © Sándor Vály

Pyhiinvaellusreitin varrella on eri aikakausilta peräisin olevaa arkkitehtuuria, sekä vanhaa että uudempaa, modernia rakennuskantaa. Vanhempi arkkitehtuuri on juurtunut syvälle Sándor Vályn sieluun, sillä hän on kasvanut Budapestin keskustassa talossa, joka on rakennettu 1700–1800-luvuilla. Vály jätti jälkeensä piirroksen jokaiseen kylään tai kaupunkiin, joka sijaitsee pyhiinvaellusreitin varrella. Vályn mielestä toiminta oli harmitonta ja hän vertaa sitä lasten tekemiin katupiirroksiin. Katutilassa piirtäminen muuttuu väistämättä erilaiseksi, kun sen tekee aikuinen, jonka vuoksi aikuisen tarvitsee piirtää salassa.

Camino Francese, Ponferrada,, 18.06.2013 Foto: Nea Lindgrén © Sándor Vály

Improvisaatio on vähitellen vuosien saatossa ilmestynyt Sándor Vályn taiteeseen. Ollessaan nuori taiteilija hän halusi aina tehdä teokset valmiiksi. Nyt kun hänellä on enemmän ikää, hän kykenee jättämään teoksen keskeneräiseksi, palatakseen siihen myöhemmin sekä tutkiakseen, haluaako vielä jatkaa sen parissa. Vályn mukaan aikakäsitys on erilainen improvisoidussa työskentelyprosessissa. Tällöin taiteilijan oma minuus on läsnä, mutta se painuu tietoisuuden alapuolelle, jolloin sen tilalle nousee flow-tila. Flow-hetken aikana on läsnä kaikki aikatasot: mennyt, nykyhetki ja tuleva, jotka kuljettavat taiteilijaa eteenpäin. Vályn mielestä tämä on improvisoidun taiteellisen työskentelyn lähtökohta, josta pitää olla tietoinen. Samassa hetkessä, kun aikatasot sulautuvat toisiinsa, kaupunki sulkee hänet sisäänsä. Sándor Vály kokee, että taiteilijan tarvitsee olla jatkuvasti läsnä, jotta hän pystyy käyttämään kaikkea sitä, mitä hän kaupunkitilassa kohtaa ja havainnoi. Prosessin ollessa luova, asiat harvoin etenevät ennakkosuunnitelmien mukaan, joten suunnitelman pitää olla löyhä. Intuitiolla on myös suuri merkitys Sándor Vályn taiteellisessa työskentelyssä sekä sillä, miten hän kohtaa ihmiset ja erilaiset tilanteet.

Sándor Vályn piirrokset kaupunkien seiniin ovat katoavaa taidetta, joka ajan saatossa muuttuu ja lopulta kokonaan katoaa. Piirrokset ovat tilapäisiä ja epävirallisia interventiota kaupunkien ja kylien betonipinnoissa.

Seiniin piirtämisen suunnaton vaikeus

Sándor Vály kertoo kohdanneensa monenlaisia ihmisiä sekä tapahtumia kaupunkitilassa työskennellessään. Kaupunkilaiset ovat kyseenalaistaneet hänen taiteellisen toimintansa kysymällä häneltä: ”Onko tämä taidetta?” Vály on jäänyt kiinni julkisella paikalla piirtämisestä kaksi kertaa. Valvonta kaupunkitilassa on tiukkaa ja ilmoituksen ovat yleensä tehneet kaupungin tai kylän asukkaat. Mutta matkan varrella hän on saanut myös puolustajia, jotka ovat pitäneet hänen piirroksistaan ja vedonneet siihen seikkaan, että ne on toteutettu liidulla, jolloin ne huuhtoutuvat pois sateen mukana. Vály ei ole koskaan käyttänyt teosten toteutukseen spraymaalia, koska se ei materiaalina kiinnosta häntä. Hän ei pidä graffiteista, eikä myöskään tägeistä. Sándor Válylle on tärkeää, että kadulla oleva teos tehdään käsityönä, jotta yhteys seinäpintaan säilyy.

Vályn mielestä länsimaisesta katutaiteesta on kadonnut spontaanisuus, joka on hänestä tämän taiteensuuntauksen ydin. Häntä viehättävät kerrokselliset seinäpinnat, jotka näyttävät monitasoisilta abstrakteilta maalauksilta. Ne ovat kollektiivisen työn ja jatkuvuuden tulos; joku aloittaa kuvan ja toinen jatkaa siitä mihin se oli jäänyt. Seiniin tehdyt kirjoitukset ovat merkkejä kaupungin elämästä. Kaupunki ei ole kliininen, vaan elävä orgaaninen olento. Sen seinät ovat kuin manuaalinen Facebook, johon kaupunkilaiset jättävät viestinsä. Vály haluaa kuitenkin korostaa, että arkkitehtuuria kohtaan pitää omata herkkyyttä sekä ymmärrystä siitä, mihin voi jättää jälkensä ja mihin ei. Tekninen taituruus ei takaa esteettistä näkemystä ja herkkyyttä. Sándor Vályn seinäpiirrokset ovat aina luonteeltaan tilapäisiä. Hän ei halua tehdä niistä pysyviä, koska Camino-projektissa on kyse katoavaisuudesta.

Sándor Vály dokumentoi lähes kaiken taiteellisen toimintansa ja kuvauksesta tuli vähitellen oleellinen osa Camino-projektia. Kolmannella vaellusmatkalla hänen kanssavaeltajansa Nea Lindgrén valokuvasi hänen työskentelyään. Vály on myös äänittänyt pyhiinvaellusreitin varrella erilaisia ääniä. Lisäksi hän on äänittänyt ääntä, jota hän on tuottanut eri välinein. Tämä tallennettu äänimaailma on Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreitin ja taiteilijan vuorovaikutuksen tulos.

Instrumentteja ja musiikkia Arte Poveran hengessä

Sándor Vály on koko taiteellisen uransa ajan kuvataiteen ohella ollut suuntautunut myös musiikkiin. Häntä ei ole kiinnostanut musiikin teoria tai muiden säveltämän musiikin soittaminen, vaan musiikin toteuttaminen uudella ja kokeellisella tavalla. Vály ei ole halunnut erottaa kuvataidetta ja musiikin tekoa toisistaan. Rytmi on monipuolisesti läsnä hänen taiteessaan, niin myös Spanish Street Projectissa, jossa musiikki on kuultavissa ja aistittavissa kaupungin ääninä. Kaupungin taustaäänet ja häly ovat olleet läsnä Vályn elämässä lapsuudesta lähtien. Hänestä kaupungin syke ja taustahäly ovat olennainen osa kaupungin luonnetta. Niillä on ollut myös merkittävä osa hänen elämässään, eikä hän ole koskaan kokenut niitä häiritsevinä tekijöinä.

Spanish Street Project eteni kaupungissa tapahtuvasta vaeltelusta roskien signeeraamiseen ja maalaamiseen, roskien keräämiseen sekä roskainstrumenttien valmistamiseen yhdessä muusikko Mikael Jurmun kanssa. Roskainstrumenttien ydinajatuksena on, että kaikki materiaali kerätään kadulta ja instrumentit rakennetaan itse. Projektissa oli tärkeää, että instrumenttien materiaalit olivat ilmaisia, jolloin soittimetkaan eivät maksaneet mitään. Kun soittimet olivat valmiita, Vály ja Jurmu ryhtyivät etsimään niistä soundeja. Tavoitteena oli tuottaa niillä ääntä ja musiikkia. Kriteerinä oli, että roskainstrumenttien piti soida hyvin ja että niiden tuli olla visuaalisesti näyttäviä.

Sándor Vályn ja Mikael Jurmon industriaalimusiikki sijoittuu musiikin ja kuvataiteen rajapinnalle, yhdistämällä äänen ja visuaalisuuden. Roskainstrumenteilla tuotetaan ainutlaatuisia soundeja, mutta samanaikaisesti ne ovat myös veistoksia eli uniikkeja taideobjekteja. Ne ovat moniäänisiä, interaktiivisia ääniveistoksia, jotka ovat olemukseltaan arvaamattomia. Sattumalla ja gravitaatiolla on oma painava osansa tämän kokonaistaideteoksen synnyssä.

Pia Hovi-Assad

FILMS

Sándor Vály – Spanish Street Project no.1 – Spain, Marbella, Malaga 2003 Music: Carlos Gardell

Sándor Vály – Spanish Street Project no.2 – Spain, Marbella, Malaga 2003 Music: Carlos Gardell

Sándor Vály – Spanish Street Project no.3 – Spain, Marbella, Malaga 2003 Music: Carlos Gardell

Sándor Vály – Spanish Street Project Trailer – Spain, Marbella, Malaga 2014 Music: Dutch Futurismo

Tallenna